16. lokakuuta 2016

Sydäntorni - Jennifer Egan



Jennifer Egan on pitkään roikkunut listalla ”kirjailija, jonka tuotantoon pitäisi tutustua”. Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad) toi kirjailijalle Pulitzerin vuonna 2011. Sydäntorni (The Keep) on palkintoa edeltävää tuotantoa, joten aloitetaan siitä.

Danny ja Howard ovat serkuksia, joita elämä on kuljetellut eri suuntiin. Lapsena pojat viettivät paljon aikaa yhdessä, mutta yhteisten leikkien ja aurinkoisten perhepiknikkien lomaan mahtui myös tragedia, joka erotti kaverukset toisistaan.

Sittemmin Howard on rikastunut arvopaperimeklarina ja on kolmikymppisenä tarpeeksi rikas lopettaakseen työt ja tehdäkseen mitä haluaa. Hän on ostanut ikivanhan linnan Keski-Euroopasta aikomuksenaan kunnostaa siitä hotelli ja avuksi restaurointipuuhiin on kutsuttu Danny. New Yorkin ravintolabisneksessä pyörivä, nettiriippuvainen huithapeli saapuu paikalle vähintäänkin kyräillen ja toteaa järkytyksekseen ettei linnan ympäristössä ole verkkoa.

Jonkin aikaa seurataan Dannyn ja Howardin tarinaa, mutta kohta kertomus muuttuu kertomukseksi, jota kirjoittaa murhasta tuomittu Ray vankilan kirjoitusterapiaryhmässä. Pian käy myös selväksi että Raylla on rooli kertomassaan tarinassa; onko hän Danny, Howard vai joku muu linnan tiluksilla työskentelevistä? Sitten seurataan vuorotellen Rayn elämää vankilassa, hänen ihastuksensekaista suhdettaan kirjoituskurssin vetäjään Hollyyn ja Rayn kirjoittaman tarinan kehkeytymistä.

Ja kaiken keskellä kohoaa linna ja sen vanhin osa, sydäntorni, joka on lähes vuosituhannen seisonut ylväänä ja valloittamattomana. Tornissa asustaa 98-vuotias paronitar von Ausblinker aseistettuna ja valmiina puolustamaan sukunsa perintöä ja kunniaa. Sydäntornia ei noin vain kaapata.

Sydäntorni on napakka sekoitus psykologisesti vahvaa ihmiskuvausta ja jännäriä, höysteenä ripaus kauhuromantiikkaa. Linna torneineen ja sokkeloineen olisi tarjonnut ainekset rehevämpään ja fantasiatyyliseen revittelyyn kuin mitä kirjailija tässä tarjoilee. Vankilakundi Rayn astuessa näyttämölle koin hienoisen pettymyksen, mutta sitä ei kestänyt kauaa. Jennifer Egan ammentaa peittelemättä useammasta kirjallisuuden konvention laarista pysyen silti omaäänisenä. Ei jää yhden kirjan kirjailijaksi minulla, Aika suuri hämäys odottaa jo vuoroaan.

Sydäntornista ovat kirjoittaneet mm. Kirjoihin kadonnut Morren Maailma Lumiomena

9. lokakuuta 2016

Totuus Harry Quebertin tapauksesta - Joël Dicker



Syksy tuo tullessaan usein jonkinasteisen lukujumin. Kirjakaupat, lehdet ja blogit pursuilevat mitä houkuttelevampia uutuuskirjoja, mutta minä nyrehdin ympäriinsä, aloitan pinkan kirjoja eikä mikään niistä vedä. Nyt luulen keksineeni syyn: parvekeahdistus. Parvekkeella lukeminen (ja muukin oleilu) on vain niin mahtavaa! Ilmojen viiletessä on siirryttävä sisätiloihin, eivätkä uudet rutiinit hetimmiten löydy.

Lukujumia ei ehkä kannattaisi lähteä selättämään järkäleellä, mutta sitä sitten päätin yrittää. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on yli 800-sivuinen möhkäle. Lukukokemuksena epätasainen ja ärsyttävä, mutta koukut on aseteltu löysähköön ja jokseenkin yksinkertaiseen kerrontaan sopivasti: juuri kun olet kyllästymäisilläsi, tapahtuu jotain, joka herättää mielenkiinnon ja pakottaa jatkamaan.

Tarina on eräänlainen toisinto Twin Peaksista. Ollaan periamerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja kaikilla tuntuu olevan jotain salattavaa. Harry Quebert on kirjailija ja opettaa kirjallisuutta yliopistossa. Tapahtumat käynnistyvät kun Harryn talon tontilta löytyy yli kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen tytön, Nola Kellerganin, ruumis ja ruumiin viereltä Harryn kuuluisimman romaanin alkuperäinen käsikirjoitus. Tarinaa kertoo Harryn oppilas, kuuluisa kirjailija Marcus Goldman. Hän lähtee Auroran kaupunkiin tarkoituksenaan puhdistaa mentorinsa ryvettynyt maine ja saada tämä vapaaksi murhasyytteistä.

Käänteitä ja yllätyksiä kirjassa riittää ihan loppuriveille saakka. Yhden jos toisenkin auroralaisen kulissit romahtavat Marcuksen tutkimusten edetessä. Kuka ja millainen oli nuorena kuollut Nola, ja mitä tarkoittavat Harryn toistuvat vihjailut totuudesta?

Joël Dickeriltä on ilmestynyt suomeksi tänä syksynä Baltimoren sukuhaaran tragedia. Senkin on kustantanut Tammi mutta ei sentään Keltaisessa kirjastossa kuten Harry Quebertin. Ihmettelin lukiessani kovasti että miksi näin, ei Harry Quebert huono kirja ole, mutta ei kuitenkaan sitä mitä Keltaiselta kirjastolta on tottunut odottamaan.

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm. Lumiomena Kirjakaapin kummitus ja Sonjan lukuhetket