Jennifer Egan on pitkään
roikkunut listalla ”kirjailija, jonka tuotantoon pitäisi tutustua”. Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon
Squad) toi kirjailijalle Pulitzerin vuonna 2011. Sydäntorni (The Keep) on palkintoa edeltävää tuotantoa, joten
aloitetaan siitä.
Danny ja Howard ovat serkuksia,
joita elämä on kuljetellut eri suuntiin. Lapsena pojat viettivät paljon aikaa
yhdessä, mutta yhteisten leikkien ja aurinkoisten perhepiknikkien lomaan mahtui
myös tragedia, joka erotti kaverukset toisistaan.
Sittemmin Howard on rikastunut
arvopaperimeklarina ja on kolmikymppisenä tarpeeksi rikas lopettaakseen työt ja
tehdäkseen mitä haluaa. Hän on ostanut ikivanhan linnan Keski-Euroopasta
aikomuksenaan kunnostaa siitä hotelli ja avuksi restaurointipuuhiin on kutsuttu
Danny. New Yorkin ravintolabisneksessä pyörivä, nettiriippuvainen huithapeli
saapuu paikalle vähintäänkin kyräillen ja toteaa järkytyksekseen ettei linnan
ympäristössä ole verkkoa.
Jonkin aikaa seurataan Dannyn ja
Howardin tarinaa, mutta kohta kertomus muuttuu kertomukseksi, jota kirjoittaa
murhasta tuomittu Ray vankilan kirjoitusterapiaryhmässä. Pian käy myös selväksi
että Raylla on rooli kertomassaan tarinassa; onko hän Danny, Howard vai joku
muu linnan tiluksilla työskentelevistä? Sitten seurataan vuorotellen Rayn
elämää vankilassa, hänen ihastuksensekaista suhdettaan kirjoituskurssin
vetäjään Hollyyn ja Rayn kirjoittaman tarinan kehkeytymistä.
Ja kaiken keskellä kohoaa linna
ja sen vanhin osa, sydäntorni, joka on lähes vuosituhannen seisonut ylväänä ja
valloittamattomana. Tornissa asustaa 98-vuotias paronitar von Ausblinker aseistettuna
ja valmiina puolustamaan sukunsa perintöä ja kunniaa. Sydäntornia ei noin vain
kaapata.
Sydäntorni on napakka sekoitus
psykologisesti vahvaa ihmiskuvausta ja jännäriä, höysteenä ripaus
kauhuromantiikkaa. Linna torneineen ja sokkeloineen olisi tarjonnut ainekset
rehevämpään ja fantasiatyyliseen revittelyyn kuin mitä kirjailija tässä
tarjoilee. Vankilakundi Rayn astuessa näyttämölle koin hienoisen pettymyksen,
mutta sitä ei kestänyt kauaa. Jennifer Egan ammentaa peittelemättä useammasta
kirjallisuuden konvention laarista pysyen silti omaäänisenä. Ei jää yhden
kirjan kirjailijaksi minulla, Aika suuri
hämäys odottaa jo vuoroaan.