20. heinäkuuta 2016

Haudattu jättiläinen - Kazuo Ishiguro



Tässä taitaa olla tämän kesäloman intensiivisin ja (hyvällä tavalla) hämmentävin lukukokemus. Ishiguron kirjat ovat aina tapauksia: omaperäisiä, tavallaan helposti luettavia tarinoita suurista teemoista, jotka kuitenkin jäävät mieleen pyörimään. Ja kestävät useamman lukukerran.

Haudatun jättiläisen tapahtumat sijoittuvat myyttiseen Britanniaan: roomalaiset ovat lähteneet maasta, kelttien ja saksien sodat ovat kuningas Arthurin ansiosta loppuneet. Vallitsee rauha, ainakin näennäisesti. Väki tuntuu olevan kuin lumouksen vallassa, muistinsa menettänyt ja vailla omaa tahtoa. Mutta väkivaltainen menneisyys pitää kostonliekkiä yllä muistamattomuudenkin usvassa, sillä semmoinen on ihminen.

Vanha pariskunta Axl ja Beatrice lähtevät kylästään etsimään poikaansa, joka poistui kauan sitten. Miksi poika lähti, sitä he eivät kykene muistamaan, eivätkä juuri muutakaan menneisyydestään tai edes eilispäivästä. Hentoja muiston haituvia välähtelee heidän mielissään, kadotakseen taas sumuun. Matkallaan he saavat seurakseen saksisoturin ja pojan, jonka tämän omat kyläläiset ovat kironneet. Myöhemmin seurue törmää vielä sir Gawainiin, yhteen Arthurin ritareista. Kaikkien tiet tähtäävät samaan paikkaan ja heillä on tehtävä suoritettavanaan.

Romaani on hieno tutkielma muistamisesta, petoksesta ja kostosta. Mitä tapahtuu jos muisti palaa, miten reagoi yksilö ja miten yhteisö, kun myös pahat muistot vyöryvät päälle? Hiipuuko rakkaus, löytyykö anteeksiantoa?

Tämän ja muiden Ishiguron kirjojen lisäksi suosittelen kirjailijan mielipidekirjoitusta, jossa hän käsittelee rasisimin nousua Britanniassa brexit-äänestyksen jälkeen.

Haudattu jättiläinen (The Buried Giant) / Kazuo Ishiguro, suomentanut Helene Bützow. Tammi, 2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti