Täällä taas - Timur Vermes

”Naurakaa hulluille pedoille ajoissa” kehotti Veikko Huovinen Hitleristä kirjoittamansa kirjan esipuheessa. Veitikka, A. Hitlerin elämä ja toiminta ilmestyi vuonna 1971 ja hänen viestinsä oli ettei hallitsijoita pidä ottaa liian vakavasti, muuten he saavat tiukemman otteen. ”Nauru vapauttaa – ennen kuolemaa – nauru suhteuttaa asioita.”

Ja onhan tälle velikullalle sittemmin naureskeltu ja naureskellaan edelleenkin, mutta nauretaanko tarpeeksi? Timur Vermesin poliittinen satiiri Täällä taas katsoo Euroopan mäskännyttä diktaattoria hieman erilaisesta näkökulmasta ja antaa Hitlerin nauraa meille.

Tarina alkaa kun Adolf herää tyhjältä tontilta keskeltä Berliiniä vuonna 2011. Aikansa äimisteltyään nykymenoa hän käsittää, että kaitselmus on lähettänyt hänet takaisin, jatkamaan siitä mihin jäi vuonna 1945, pelastamaan Saksan kansan. Sillä rappiollahan kansa on. Televisio, tuo mainio propagandaväline, syytää kokkiohjelmaa toisensa perään, alempirotuiset hyppivät silmille, eivätkä naiset tee sitä mitä niiden pitäisi: synnytä riittävästi uusia sotilaita; yritä nyt nykyisellä Wehrmachtin pääluvulla valloittaa maailma.

Hitleriä luullaan rooliinsa täysin uponneeksi metodinäyttelijäksi ja hän pääsee television viihdeohjelmaan ja hänestä tulee YouTube-hitti. Poliittiset palopuheet uppoavat yleisöön kuin häkä, niitä pidetään huumorina. Kirjasta saa muutamat hyvät naurut: Hitlerin tekemät tulkinnat nykyajan ilmiöistä hihityttävät, samoin kuin väärinkäsitykset ja ohipuhuminen, kun kaikki luulevat Hitleriä koomikoksi. Pinnan alla kulkee kuitenkin syvempi ja synkempi juonne, kuten hyvään satiiriin kuuluu. Mitäpä jos vapaa tiedonvälitys ja Internet eivät voisikaan estää Hitlerin kaltaisen hahmon valtaannousua? Mitäpä jos viihteennälkäinen ja sometykkäyksiä metsästävä nykyihminen menisikin samaan halpaan kuin ihminen 1930-luvulla? Kaikki toistuisi, hän olisi täällä taas.

Kirjasta on tehty myös elokuva ja se ilmestyi näppärästi Netflixiin hetki sitten. Elokuva on hieman epätasainen esitys, kirjaan verrattuna siinä kohelletaan enemmän, liikaa jos nyt suoraan sanotaan. Mutta toisaalta elokuva on astetta vakavampi kuin kirja ja  jättää jälkeensä levottoman olon. Ist er wieder da?

Täällä taas (Er ist wieder da) / suomentanut Tähti Schmidt. Tammi, 2016.

Olimme ihan suunniltamme - Karen Joy Fowler

Tätä kirjaa markkinoidaan yllätyskäänteellä. Turhaan, jos minulta kysytään. Kirjailija pudottelee muutaman vihjemurusen ennen lopullista paljastusta, joka tulee muutenkin aika alussa, ja ainakaan omalla kohdallani en usko, että kirjan vetovoima olisi vähentynyt tai tulkintani muuttunut, vaikka olisin tiennyt käänteen etukäteen, vaikka se olisi präntätty takakanteen. Mutta mennään kirjailijan ehdoilla ja kaarrellaan.

Rosemary, tai Rosie, kertoo hajonneen perheensä tarinan. Sisko katosi kun Rosie oli viisivuotias, veli lähti läiskimään kun Rosie oli yksitoistavuotias, isä on psykologi, jonka loistokkaimmat vuodet tutkijana ovat takanapäin ja tyhjyyttä täyttää alkoholi, äitiä piinaavat perheen menetykset. Poissaolevista perheenjäsenistä ja menneisyyden tapahtumista ei puhuta.

Rosie on hiljainen ja syrjään vetäytyvä vaikka lapsena hän pulisi ja pulputti kuin papupata. Alkaessaan keriä auki hataroita lapsuuden muistikuvia mieleen palautuu veljen aggressiivinen kommentti: ”Hemmetti, olisitpa sinä vain pitänyt kerrankin turpasi kiinni.” Jotain traumatisoivaa on täytynyt tapahtua, jotain siskon katoamiseen liittyvää.

Koulussa Rosieta kiusataan rankasti, hän on erilainen, hän ei kuulu joukkoon, eikä osaa käyttäytyä oikein. Hän päättää sopeutua ja muuttua tavalliseksi. Yliopistossa hän tekee surkuhupaisan havainnon: ”Nyt kun minusta oli tullut normaali, se ei kuulostanutkaan enää kovin houkuttelevalta. Omituinen oli päivän sana, eikä siitä tietenkään ollut kerrottu minulle. En kuulunut vieläkään joukkoon.” Kun terapiasta tulee muotia ja noin.

Rosien matka muistoihin ja minuuteen on riipaiseva. Kuka minä olen, mikä minut määrittää, miten minusta tulee minä? Kaikkihan näitä välillä pohtivat, minuuden muodostuminen kun ei juurikaan ole omissa käsissä, mutta tässä tarinassa on oma vinksahduksensa, joka vie pohdinnan tavanomaisista poikkeaville poluille. Kömpelösti tässä viittaan nyt siihen yllätysmomenttiin.

Kirjailija on tehnyt taustatyönsä huolellisesti ja osaa luennoimatta välittää mielenkiintoista tietoa psykologiasta ja alan tutkimuksesta. Tieteen ja kasvatuksen etiikka on tarinan punainen lanka, aiheet ovat rankkoja ja niitä pohtiessa voi ajautua ahdistuksen syövereihin. Mutta siitä ei voi syyttää kirjailijaa. Fowlerin tyyli on ymmärtävä ja humoristinen, paasaamatta ja syyttämättä hän erittelee hahmojensa valintoja silloinkin kun oma selkäydinreaktio käskee tuomitsemaan ilman oikeudenkäyntiä.

Olimme ihan suunniltamme on hyvä kirja, ja mitä parhain lukupiirikirja, koska silloin ei ole tarvetta varjella tarinan ylläriä. Suosittelen. 

Olimme aivan suunniltamme (We are all completely beside ourselves) / suomentanut Sari Karhulahti, Tammi 2015

Ninni ja lumottu kirja - Sari Ahonen

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää! 

Blogissa alkaa juttusarja, jossa tyttäreni kertoo lukuelämyksistään. Ensimmäisenä esittelyssä on Sari Ahosen fantasiaseikkailu  Ninni ja lumottu kirja.

Viivi vinkkaa:

Kirjan alussa 11­-vuotiaalla Ninnillä on synttärit, mutta Ninni luulee että kaikki ovat unohtaneet. Ninni kävelee olohuoneeseen, eikä ketään näy, mutta kyllä vanhemmat ovatkin muistaneet. Juhlissa Ninnin äiti antaa lahjaksi kirjan ja sanoo: ”Tuo kirja on lumottu”.

Ninni ei välitä kirjasta mutta myöhemmin avaa sen ja apua, kirja puhuu hänelle. ”Hei! Tulithan sinä vihdoin olen odottanut sinua jo kauan” kirja sanoo. Ninni kutsuu kaverinsa Paavon mukaan seikkailemaan kirjan maailmaan.

Ninni ja Paavo päätyvät metsään unohtumattomalle retkelle, johon mahtuu erikoisia taloja, nälkäinen kivi ja paljon muuta.

Kirja oli mielestäni jännittävä ja mukaansatempaiseva. Luin kirjan parissa päivässä koska en malttanut lopettaa.

Suosittelen kirjaa lapsille ja aikuisille, fantasia/seikkailu kirjojen faneille.

Ninni ja lumottu kirja / Sari Ahonen. Saaga-kirjat, 2015

Illuminae - Amie Kaufman & Jay Kristoff

No nyt on avaruusoopperaa ja rakkaustarinaa pistetty semmoiseen pakettiin että oksat pois. Kerronta koostuu hakkeroiduista asiakirjoista, kuten sähköposteista, kartoista, kuulustelupöytäkirjoista ja kommentoiduista valvontakameranäytteistä. Kuulostaako tylsältä? Ota selvää, mutta suosittelen kypärää (mielellään avaruussellaista) ja turvavyötä.

Pikkuisen juonesta. Kady Grantilla on huono päivä. Hän on aamulla jättänyt poikaystävänsä, mutta joutuu sietämään tämän läsnäoloa samassa luokkahuoneessa. Tympeäähän se sellainen on, mutta pian hän saa muuta ajateltavaa kun niskaan alkaa satamaan pommeja. Kadyn asuinpaikka on syrjäinen planeetta Kerenza, jossa toimii laiton kaivos. Kilpaileva jättiyhtymä on saanut vihiä kaivoksesta ja päättää tuhota siellä työskentelevät ihmiset ja ottaa kaivoksen rikkauksineen haltuunsa.

Onneksi lähiavaruudessa liikuskelee Alexander, taistelualus joka pystyy panemaan kampoihin hyökkääjälle, ja osa planeetan asukkaista pääsee pakenemaan. Vaurioitunut Alexander lähtee pakomatkalle seuranaan kaksi muuta alusta täynnä pelastuneita ja haavoittuneita. Peräänsä saattue saa vihollisen taistelualuksen, joka ei välttämättä olekaan sen ainoa vihollinen, liekö edes pahin.

Kady on omapäinen tuittuilija, mutta lisäksi nörttinero, jonka taidoille löytyy matkan aikana käyttöä. Myös ex-poikaystävä Ezra Mason pelastuu, mutta on eri aluksella kuin Kady. Ezrasta puolestaan kuoriutuu taitava hävittäjälentäjä. Ja mitäpä mahtaa riitaantuneiden nuorten tunteille tapahtua tässä myllerryksessä? Tietysti ne lämpenevät, sehän on selvää ja yllätyksetöntä, mutta mutkat matkassa ovat kiehtovia ja kehkeytyvän kolmiodraaman kolmas jäsen aivan erikoisen kiehtova.

Tarinan kaaresta ja tapahtumista en paljasta enempää, mutta sen voin sanoa, että vauhtia ja käänteitä piisaa. Kirjassa on panostettu paljon myös visuaalisuuteen ja taittoon. Minä luin tämän e-kirjana, mikä ei ollut hyvä valinta tällä kertaa. Lukulaite jumittui useampaan kertaan, eivätkä graafiset elementit päässeet oikeuksiinsa. Kokeilin lukea myös sovelluksella, joka ei sentään jumittanut kuten laite. Mutta puhelimen näyttö osoittautui aivan liian pieneksi, tabletilla visuaaliset herkut sai esiin, mutta laajempien tekstien lukeminen yleismobiililaitteella on sen verran silmiä ärsyttävä kokemus, että buuttailin mieluummin lukulaitetta. Olisi kiinnostavaa nähdä tästä kirjasta myös printtiversio.

Nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu tarina viihdytti kovin myös kaltaistani keski-ikäistä ja kyynistä kirjastotätiä. Tarinalle on (tietysti) tulossa jatkoa. Syksyllä ilmestyy Gemina, jossa seurataan elämää avaruusasemalla, jolle Illuminaen pakolaiset ovat matkalla. Jännä nähdä, pystyykö jatko-osa tuomaan mukaan jotain uutta, kiinnostavia käänteitä ja yllätyksiä, niin ettei tunnu pelkältä ensimmäisen osan kopiolta. No, tätähän sitä miettii aina sarjojen kohdalla ja joskus pettyy, toisinaan sitten taas ei.

 

http://www.randomhouse.com/teens/illuminae/