Shell - Chris Gill

Olen hurahtanut dystopiakirjoihin siinä määrin, että teen näköjään jo heräteostoksia. Kobostoresta tarttui onkeen Shell, josta en etukäteen tiennyt yhtikäs mitään, enkä edes yrittänyt hankkia tietoa ennen ostopäätöstä. Kannattiko kauppa?

Maapallon tulevaisuus on uhattuna, sillä valtava asteroidi lähestyy ja törmäys voi tuhota koko sivilisaation. Englannin uusi, monarkian syrjäyttänyt, johtaja Jonathan Spencer alkaa rakentamaan uutta veden alaista maailmaa, jonne maan väestö voi paeta turvaan. Underworld ei ehdi valmistua hänen elinaikanaan, mutta hänen poikansa Ivan jatkaa isänsä työtä jämerin ottein.

Red oli 8-vuotias kun hän laskeutui uuteen kotiinsa, läpinäkyvällä kuvulla suojattuun keinotekoiseen kaupunkiin meren pinnan alle. Redin isä on kuollut hämärissä olosuhteissa ja äidistään hän joutui eroon asteroidin iskun aiheuttamassa sekasorrossa. Äiti jäi ylös vanhaan maailmaan ja Red joutui orpokotiin.

Underworld on turvaton ja raaka ympäristö. Väkivalta rehottaa joka kadunkulmassa, oikeudenkäyntejä ei ole, ihmisiä katoaa jäljettömiin ja kaikesta on pulaa. Ivan Spencerin hallitus on ainoa työllistäjä, eikä työpaikkoja riitä kaikille. Tässä hornan kuilussa Red varttuu vailla ystäviä ja rakkautta ja on tarinan alkaessa 19-vuotias, vihainen ja katkera sekä yksi niitä harvoja, jotka eivät usko kansan pelastajana esiintyvän Spencerin puheisiin. Jotain on vialla ja Red päättää selvittää totuuden veden yläpuolisesta maailmasta ja äitinsä kohtalosta.

Indiekirjailija Chris Gillin esikoisromaani tuo välillä mieleen Siilon saagan, välillä Wayward Pinesin ja miksipä ei myös Nälkäpelin. Suuruudenhullu diktaattori tyrannisoi niukkuudessa elävää kansaa ja pimittää tältä totuuden. Kapinointi on vain ajan kysymys, väkivaltakuvauksissa ei kursailla ja tarina sisältää yllätyskäänteen, ellei useampia.

Shell käynnistyy vahvasti ja koukuttavasti. Alussa esitellään ahdistunut ja kapinamielinen sankari Red, hänen harvat ystävänsä sekä luonnoton elinympäristö, josta Red päättää päästä pois. Mutta loppupuolella kirjaa kerronta hajoaa hengästyttävän nopeiksi siirtymiksi ja juonenkäänteet töksähtelevät. Tukalat tilanteet ratkaistaan turhan nopeasti, helposti kuin (anteeksi) Viisikoissa. Reiluun kahteen sataan sivuun on yksinkertaisesti tungettu liikaa isoja asioita ja tapahtumia, henkilöhahmot ja ihmissuhteet kehittyvät häiritsevän vauhdikkaasti.

On kylläkin virkistävää lukea yksiosaisia dystopioita genreä valtaavien trilogioiden seassa, mutta Shellissä on hutiloinnin makua. Paradoksaalisesti juuri kirjan lyhyys ja nopealukuisuus piti otteessaan ja luin tarinan loppuun, enkä todellakaan toivo, että kertomus olisi venytetty trilogiaksi.

Nurina sikseen, en kadu kirjan hankkimista. Kaiken kaikkiaan Shell on varsin lupaava debyytti, jota voi suositella erityisesti dystopiakirjoista kiinnostuneille. Minä ainakin panen kirjailijan nimen korvani taakse, toki odottaen jatkossa harkitumpaa ja hallitumpaa juonen kuljetusta.

Shell / Chris Gill. PRNTD Publishing, 2015.

Kellari - Jyrki Heino

Historialliset romaanit eivät ole ominta omaani lukemista. Ja usein, hyvistä aikeista ja lujista päätöksistä huolimatta, jäävät kesken. Ei tällä kertaa.

Eletään vuotta 1796. Ranskan vallankumous on järisyttänyt Euroopan aateilmastoa ja pienisuuri Turun kaupunki saa tästä osansa. Jotkut haaveilevat tasavallasta, vaikka sitten verisen mittelön kautta. Toisaalla aatelisto hamuaa takaisin menetettyjä (etu)oikeuksia. Monarkiallakin on omat kannattajansa. Tässä sekavassa ja palonarassa ilmapiirissä tapahtunut herrasmiehen epäilyttävä kuolemantapaus on kuin huolimattomasti sytytetty tulitikku.

Tukholmasta Turkuun muuttanut luutnantti Carl Wennehielm on saanut mietityttävän mutta vastaan panemattoman kutsun saapua Turun raatihuoneelle. Kaupunginviskaali Appengren pyytää häntä mukaan tutkimaan julmalla tavalla surmatun kapteeni Fågelstiernan tapausta. Murhattu on ollut sen verran kerkeä mies, että Wennehielmillä ja Appengrenillä on pian useita tutkintalinjoja työn alla. Onko motiivina murhaan mustasukkaisuus, salakuljetukseen liittyvä raha, (ns.) kunnia vai salaliitto kuningasta vastaan?

Kapteeni Wennehielm on aiemmin ollut mukana selvittämässä kuningas Kustaa III:n murhaa, mutta ei tuolloin saanut syyllisiä käpälälautaan, ja epäilee että juuri tästä syystä hänet on haluttu mukaan Fågelstiernan murhan tutkimuksiin. Jalkavammasta kärsivä, katkeroitunut luutnantti viettää hiljaiseloa tarmokkaan mamselli Mannelinin huoltaessa taloutta. Wennehielm on oppinut mies ja viinit tunteva kulinaristi. Hänen keittiössään tehdään uskaliaita ranskalaisen keittiön kokeiluja, vaikka mamselli välillä asiasta purnaakin.

Tartuin Kellariin dekkarina/jännärinä ja aluksi meinasin väsyä juonenkulun verkkaisuuteen. Murhaa kyllä tutkitaan ja käänteitä ja tutkintalinjoja riittää; ripeää meno ei ole. Mutta ympäristön ja aikakauden kuvaus korvaa kyllä vauhdikkuuden puutteen runsain mitoin. Neljännen luvun johdanto kiteyttää kerronnan hengen oivallisesti: ”Neljäs luku, jossa kauheaan kuolemantapaukseen johtaneiden syiden selvittely etenee hitaanpuoleisesti, huolimatta luutnantti Wennehielmin ankarista pohdiskeluista ja kaupunginviskaali Appengrenin ahkerasti jalkatyöstä.” Ankara pohdiskelu ja ahkera jalkatyö tehdään elävästi kuvatussa ympäristössä, vanha Turku herää henkiin hajuineen, makuineen ja äänineen.

Kiitos tämän kirjan, ryntäsin paikkaamaan aukkoja sivistyksessäni ts. palauttamaan mieleen autonomiaa edeltävien vuosien tapahtumia Suomen historiassa. Eipä ole sitten lukiovuosien tullut näitäkään mietittyä, surku sinänsä sillä historialla kun tuppaa olemaan tapa toistaa itseään. Tai eihän se historia mitään tee, me ihmiset sen teemme.

Luutnantti Wennehielmin seikkailut jatkuvat romaanissa Kello, eli Selonteko tapahtumista, jotka käynnistyivät, kun luutnantti Carl Wennehielm alkoi tutkia Kustaa III:n sodassa taistelleen majurin katoamista. 

Kellari / Jyrki Heino. Schildts & Söderströms 2012.