Ääni kirjalle! - seminaari äänikirjoista

Celia-kirjasto tuottaa vuosittain noin 1 000 uutta äänikirjaa. Kaupallisia äänikirjoja tuotetaan vajaa 200. Mättääkö yhtälö? Sitä ja paljon muuta pohdittiin Celian järjestämässä äänikirjaseminaarissa, joka keräsi joukon kirja-alan asiantuntijoita Iiris-keskukseen Helsingin Itäkeskukseen.

Kaupallinen kirja ja Celiakirja

Kirsi Ylänne avasi tilaisuuden kysymällä, miksi juuri Celia-kirjasto järjestää tilaisuuden äänikirjoista. Celia on valtion erikoiskirjasto, jonka tehtävä on tuottaa ja tarjota saavutettavia kirjastoaineistoja ja –palveluja henkilöille, joilla jokin vamma tai sairaus estää painettujen kirjojen käyttöä. Celian kirjatuotanto perustuu tekijänoikeuslain poikkeuspykälään §17, joka antaa tietyille toimijoille oikeuden tuottaa saavutettavia aineistoja rajatulle käyttäjäryhmälle.

Pitkäjänteisen ja ammattimaisen kokoelmatyön hedelmänä on muodostunut noin 40 000 äänikirjan aarreaitta, josta Celialla on syytä olla ylpeä. Arviointien ja asiakaspalautteen perusteella kokoelma on kattava ja monipuolinen. Kirjojen pitkä häntä ulottuu 1950-luvulle ja heiluu vinhasti; vaikka uutuuksille on eniten kysyntää, menevät vanhatkin kirjat lainaksi yllättävänkin hyvin.

Mutta onko järkevää, että Suomen kokoisessa maassa sama äänikirja tuotetaan kahteen kertaan, sekä kaupalliseksi että Celiakirjaksi? Celian toive olisi, että valtavirtakirjallisuutta tehtäisiin enemmän kaupalliseksi ja yleisten kirjastojen kautta saataville kaikille käyttäjäryhmille ja Celia voisi keskittyä tuottamaan nykyistä enemmän vähälevikkisempää kirjallisuutta henkilöille, joille painettu kirja ei sovi.

Tässä yhtälössä voittaisivat kaikki: henkilöt, jotka eivät syystä tai toisesta voi lukea painettua kirjaa, saisivat suuremman valikoiman kirjallisuutta käyttöönsä, tuottajat saisivat enemmän myyntiä ja yleiset kirjastot enemmän äänikirjoja kokoelmiinsa.

Liiketoimintajohtaja Essi Manner, Elisa Kirja ja kustannuspäällikkö Tiina Aalto, Avain/BjtFinland kertoivat kaupallisten äänikirjojen tuottamisesta ja myynnistä. Sähkökirjojen, joihin lasketaan sekä äänikirjat että e-kirjat, myynti kasvaa vuodesta toiseen, pienesti mutta kuitenkin. 

Äänikirjoille etenkin on kysyntää ja niitä lukevat kaikenlaiset ja kaikenikäiset henkilöt. Usein ajatellaan, että äänikirjan käyttäjät poikkeaisivat profiililtaan muista lukevista ihmisistä, mutta näin ei ole. Mielenkiintoinen ja ilahduttava havainto on, että äänikirja tavoittaa niitäkin, jotka yleensä eivät muutoin paljon lue kirjallisuutta. Ja jos näet ihmisen istuskelemassa parkkihallissa autossaan, hän luultavimmin kuuntelee äänikirjasta lukua loppuun.

Äänikirja lukukokemuksena

Lukevan yleisön näkökulmaa tilaisuudessa edustivat kirjabloggarit Kirsi Hietanen Kirsin kirjanurkasta ja Aino-Maria Savolainen Amman lukuhetkestä. Molemmat ovat lukeneet äänikirjoja jo pitkään, äänikirjojen kuuntelu on ikään kuin jatkumoa lapsuuden iltasatuhetkistä. 

Elämyksenä äänikirja on heille vähintään yhtä voimakas kuin painettukin, joskus se voi mennä ihon alle liikaakin ja jännittävä kohta kirjassa lähtee viemään huomiota pois muusta ympäristöstä. 

Kirsi Hietasen postaus seminaarista löytyy täältä ja Aino-Maria Savolaisen täältä.

Kuka antaa äänen kirjalle?

Äänikirjojen lukijoina toimii monen alan taitajia: näyttelijöitä, toimittajia, äänenkäytön ammattilaisia. Joskus kirjailija lukee oman teoksensa ja tästä oli kertomassa Taija Tuominen, joka on lukenut Celialle kirjansa Tiikerihai.

Hurmaavassa esityksessään hän kertoi myös lapsuudestaan, esiintymisjännityksestä, lukemisen merkityksestä ylipäätään ja poimi hienoja sitaatteja kirjallisuudesta. Tuomisen kerronta vei niin mukanaan, ettei muistiinpanoja malttanut tehdä! Oman kirjan lukeminen äänikirjaksi oli hänen mukaansa huikea, liikuttava ja vapauttava kokemus.

Celialle yli 800 äänikirjaa lukenut, asiakkaiden rakastama Tuomo Holopainen antoi näytteen taidoistaan lukemalla kirjoittamansa humoristisen kuvauksen lukijan kannalta ihanteellisesta äänikirjasta. Uskokaa tai älkää, mutta sellaisella kirjalla saataisiin Suomi nousuun ja valtio tekisi tuottavuuden kolmiloikan. 

Holopaisen kanssa hyvän äänikirjan olemusta oli lavalla pohtimassa Celian tuotantopäällikkö Seppo Mallenius. Äänikirja voi olla hyvä monessakin mielessä, mutta lukijan merkitys on keskeinen. Petteri Mård, Näkövammaisten keskusliiton äänittämön tuotantopäällikkö kertoi, miten kirjalle valitaan lukija. Tekstin ja lukijan on kohdattava, lukijan persoona kuuluu äänessä, joten sen on sovittava yhteen luettavan tekstin kanssa.

Lukijalla todellakin on väliä. Asiakaspalautteissa yksi toistuva närkästyksen aihe on esimerkiksi jos äänikirjan lukija vaihtuu kesken sarjan. Mutta saako lukija elävöittää ja värittää tekstiä? Tämä jakaa äänikirjojen käyttäjien mielipiteet: toisille pienetkin tehosteet ovat häiriötekijä, toisia ei haittaa vaikka lähestyttäisiin kuunnelmallisia piirteitä. 

Kuunnellaanpa tässä asiassa konkaria. Tuomo Holopaisen mielestä lukija ei saisi olla monotoninen, mutta ei myöskään tulkita tekstiä liikaa; äänikirjaa kuuntelevan pitää kuulla kirjailijan ääni, kirjalle fyysisesti äänensä antava lukija ei saisi häiritä tätä kokemusta. Tässä jos missä punnitaan lukijan taidot.

Täällä voi tutustua Celian laatimiin ohjeisiin äänikirjojen lukijoille ja tuottajille.

Enemmän!

Äänikirjoja käyttävien viesti tuottajille, myyjille ja kirjastoille on yksiselitteinen ja selkeä: lisää, enemmän nimekkeitä. Yhteinen tahtotila tuotannon lisäämiseen alalta varmasti löytyy, mutta tasapainottelu tuotantokustannusten ja myyntitavoitteiden, tekijänoikeuksien, formaattien ja käytettävyyden kanssa vaatii aikaa ja työtä. 

Kysyntää on, ja nyt tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä koko kirja-alan kesken, jotta äänikirja kirjamuotona yleistyisi. Vähintäänkin tuplatuotannosta pitäisi päästä eroon miettimällä toimijoiden rooleja ja työnjakoa uusiksi. 

Kuvat: Celia-kirjasto