Kun aika loppuu - Elina Hirvonen

Onko vanhempana onnistuminen onnenkauppaa? Onko yhteiskuntana onnistuminen onnenkauppaa? Ja mitä sitten tapahtuu kun ensin on tapahtunut jotain pahaa?

Elina Hirvosen Kun aika loppuu on vavisuttava ja vaatelias kuvaus lähitulevaisuudesta, joka näennäisesti ei poikkea tästä päivästä. Makrotasolla puhutaan ilmastonmuutoksesta, mikrotasolla yksilöstä, nuorukaisesta, joka lapsesta saakka on erottunut joukosta, jota on kiusattu, jonka puolesta ollaan oltu huolestuneita ja joka on ottanut koko luontokunnan kohtalon harteilleen. Lopulta nuorukainen ajautuu tekemään äärimmäisen ja pahan teon.

Mitä tapahtuu perheelle kun yksi sen jäsenistä kiipeää talon katolle ja alkaa ampumaan ihmisiä summittaisesti? Huoli maapallon ja ihmisen tilasta ja tulevaisuudesta on perhettä yhdistävä tekijä, mutta se ei yhdistä heitä. Äiti Laura on ympäristötutkija ja luennoi ilmastonmuutoksesta yliopistolla. Isä Eerik matkustelee ympäri maailmaa korjaamassa tuhottuja tai tuhoutuneita maastoja. Tytär Aava toimii lääkärinä sodan runtelemassa Somaliassa. Poika Aslak ajautuu ekoterrorismiin. Perhe on rikki, luurangot kolistelevat kaapeissa.

Hirvonen pyörittelee taitavasti häpeän ja syyllisyyden teemoja. Lauran eritellessä vanhemmuuttaan ja riittämättömyyden tunnetta, tuntuu kuin katsoisi mikroskooppiin; tässä on selitys, tätä kun olisit välttänyt niin kaikki olisi mennyt paremmin. Mutta kohta kuva muuttuu kaleidoskooppimaiseksi, alati vaihtuviksi ja pakeneviksi tulkinnoiksi. Viisasten kiveä ei ole, pahaa tapahtuu hyville, hyvä hairahtuu pahaan.

Helpolla kirja ei päästä, paitsi että kuva tulevaisuudesta on hyytävä, se pistää ajattelemaan asioita vaikeista kulmista: kun joku tekee pahaa toiselle, ketkä ovat oikeutettuja huoleen ja suruun; ovatko syyllisyys ja häpeä ainoat sallitut tunteet teon tekijän läheisille?

Ajelehdin kirjan luettuani synkille vesille miettimään, että kaikki tämä voisi aivan hyvin tapahtua omalle perheelleni tai kenelle tahansa naapurin jampalle. Onneksi viisas ystävä huomautti, että loppuuhan kirja kuitenkin helpottavasti. Luin lopun uudelleen, ja kyllä, siellä orastaa toivo, peräänantamattomuus, sisukkuus. Tartutaan siihen.

Ajankohtainen ja ajatteluttava, kaunista kieltä, hallittua lausetta. Suosittelen. Finlandia-ehdokkuuttakin on jossain povattu, enpä ihmettelisi.

Kun aika loppuu / Elina Hirvonen. WSOY 2015, 251 sivua.